Ratsuhevosen yhteisomistus

Kuva: S. Holma

Ratsuhevosen omistamiseen yhteisomistus on varteenotettava vaihtoehto, joskin se on huomattavasti harvinaisempaa kuin ravihevosten kohdalla. Ratsuhevosen kustannukset ovat kuitenkin melko suuret, ja toisaalta yksittäisellä henkilöllä tai perheellä ei välttämättä ole realistista mahdollisuutta osallistua oman hevosen hoitoon viikon jokaisena päivänä.  Toisaalta oman hevosen kanssa pääsee usein etenemään harrastuksessaan tavoitteellisemmin kuin "vain" ratsastustunneille osallistumalla. Lisäksi oman hevosen kanssa saa harrastaa vapaammin kuin ratsastuskoulun hevosilla esimerkiksi maastoilua, ja hevosen päivittäiset hoitotoimenpiteetkin ovat mukavaa vastapainoa arkiselle työ- ja kouluelämälle.

Ostamalla ratsuhevosen yhteisomistukseen on omistajien mahdollista satsata kalliimpaan ja siten usein laadukkaampaan hevoseen, ja viedä se hyvien kulkuyhteyksien päässä olevalle täysihoitotallille, jossa on saatavana sekä valmennusta että laadukkaat puitteet ratsastusharrastukselle. Jos vaikkapa kolme perhettä omistaa kimpassa yhden hevosen, vastaa jokainen perhe hevosen hyvinvoinnista ja liikutuksesta kahtena päivänä viikossa, ja hevoselle jää silti joka viikko yksi lepopäivä.

Yhteisomistus ratkaisee siis hevosen omistamiseen liittyviä raha- ja ajankäyttöhuolia, mutta toisaalta se vaatii kaikilta omistajilta paljon. Ennen kimppaomistamiseen mukaan lähtemistä onkin syytä selvittää, että jokainen omistaja ymmärtää yhteisomistuksen mukanaan tuomat vastuut hyötyjen lisäksi. On myös hyvä varmistaa, että tulevat hevosenomistajat ovat samoilla linjoilla hevosen hoidosta ja liikuttamisesta. Parhaita ystäviä omistajien ei tarvitse keskenään olla, mutta samansuuntaiset ajatukset hevosen tarpeista helpottavat asioiden ratkomista tulevaisuudessa. Kirjallisen sopimuksen tärkeyttä ei voi tässäkään liikaa korostaa. Hyvin tehty yhteisomistussopimus on avainasemassa kimppaomistamisen onnistumisessa. Vaikka sopimus ei estä ongelmia syntymästä, se kuitenkin helpottaa huomattavasti niiden ratkaisemista.

Kaikki sovittu on syytä kirjata ylös

Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinenkin, mutta kirjallinen sopimus on paljon yksiselitteisempi ja helpompi todistaa. Kimppahevosen kohdalla on paljon asioita, joista yhteisomistusta perustettaessa pitää sopia, ja on kaikille helpointa, kun asiat on kerralla sovittu paperille kaikkia tyydyttävästi.

Kun sopiva hevonen on löytynyt, perustetaan kimppa. Perustamiskokouksessa allekirjoitetaan yhteisomistussopimus, ja tehdään tarvittaessa peitenimihakemus Suomen Hippokselle. Hevosesta tehdään normaali omistajanvaihdosilmoitus kimpan nimiin (peitenimi) tai suoraan kimpan osakkaiden nimiin. Kuten aina hevoskaupoissa, tulee myös yhteisomistukseen tulevasta hevosesta tehdä normaali kauppakirja.

Kimpan perustamiskokouksessa päätetään osuusmaksun suuruus, ja käytänteet sen maksamisesta. Osuusmaksun suuruuteen vaikuttaa tallivuokran lisäksi se, kuinka paljon hevosen vakuutus maksaa ja miten muihin juokseviin kuluihin, kuten pakollisiin varusteisiin, varaudutaan. Usein yhtymät keräävät pientä "puskurirahastoa" esim. yllättävien eläinlääkärikulujen tai muiden rahareikien varalle, jotta rahastonhoitajan ei tarvitse jokaisen pienen laskun tullessa tehdä soittorinkiä ja pyytää osakkaita maksamaan muutamaa euroa kerrallaan.

Luonnollisesti perustamiskokouksessa päätetään myös hevosen tilin perustamisesta sekä muista käytännön asioista, kuten hevosen sijoituspaikasta. Aina tulee muistaa sopia valmiiksi myös ikävämmistä asioista. Mitä tehdään jos hevonen loukkaantuu? Mitä jos joku omistajista haluaa luopua osuudestaan? Entä jos joku jättää osuusmaksun maksamatta ajallaan? Jatkossa vuosikokouksia kannattaa pitää 1-2 kertaa vuodessa, tarvittaessa useamminkin.

Kuvateksti

Sijoituspaikka kannattaa valita huolella

Hevosen valintaan kannattaa yhteisomistuksessa kiinnittää tarkkaan huomiota. Hevosen tulisi olla hyvin koulutettu ja terveydentilaltaan hyvä. Sen täytyy myös soveltua ratsuksi jokaiselle omistajalleen. Hevosta ostettaessa kannattaa ehdottomasti pyytää mukaan ammattilainen, joka pystyy arvioimaan hevosen soveltuvuutta aiottuun käyttöön. Sopiva ammattilainen voi olla vaikka oma ratsastuksenopettaja.

Hyvän sopimuksen lisäksi avainasemassa yhteisomistuksen onnistumiseen on hevosen sijoituspaikka. Hevonen kannattaa viedä laadukkaalle täysihoitotallille, jossa on hyvät puitteet ratsastamiselle. Silloin kenenkään omistajan ei tarvitse jättää omaa ratsastuskertaansa käyttämättä sääolojen takia. Yhdessä on myös hyvä sopia, kuinka usein jokainen omistaja käy hevosella ratsastuksenopettajan tunnilla. Tällä varmistetaan sekä ratsastajien kehittyminen harrastuksessaan, että hevosen koulutustason säilyminen.

Myös tiedotusasiat on hyvä sopia valmiiksi. Onko hevosella esim. vihko, jonne omistajat kirjoittavat terveiset toisilleen, vai kokoonnutaanko tallilla säännöllisin väliajoin neuvottelemaan hevosen asioista?

Kun pelisäännöt ovat kaikille selvät, on jokaisen omistajan helpompi nauttia yhteisestä hevosesta.

Johanna Heinonen / SHKL