Siitostamma

Tamman kiimakierto

Jos kasvatetaan varsoja myyntiin, kannattaa miettiä onko tamma tarpeeksi hyvä varsojen teettämiseen. Tamman jalostusarvoon vaikuttaa sen suku, rakenne sekä suoritukset. Lopulta se on kuitenkin aina hevosen omistaja joka tekee päätöksen tamman astuttamisesta. Rodusta riippumatta hevonen on eläinlajina hyvä synnyttäjä, joten mitään erityistä rakennetta ei tarvita.

Muihin eläinlajeihin verrattuna hevonen taasen on huono tiinehtymään. Keskimääräinen tiineysprosentti siemennysvuotta kohden on noin 60. Tamman hedelmällisyys heikentyy selkeästi 12 ikävuoden jälkeen, jos se ei siihen mennessä ole vielä varsonut. Tämän vuoksi on monesti hyvä varsottaa tamma nuorena ennen sen kilpailu-uraa.

Tamma saavuttaa sukukypsyyden normaalisti 2,5-3,5 vuoden iässä, jolloin sillä alkaa pyörimään kiimakierto ja se voidaan haluttaessa astuttaa. Paras lisääntymisaika hevosille on loppukevät tai kesä. Suomen oloissa paras lisääntymiskuukausi on kesäkuu. Tällöin on jo lämmintä ja tammat ovat päässeet laitumelle. Koska hevosen kantoaika on n. 11 kuukautta, varsat syntyvät toukokuussa, jolloin on jo riittävän lämmintä syntyvälle varsalle. Toukokuussa syntynyt varsa on myös riittävän vanha lähtemään kesäkuussa laitumelle.

Tammat ovat säännöllisesti kiimassa 21-23 vuorokauden välein. Kiima (estrus) kestää kerralla 4-6 päivää, jolloin yksi (joskus 2) munarakkula kehittyy kohti ovulaatiota. Ovulaatio tapahtuu yleensä 1-2 vuorokautta ennen kiiman loppua. Ovulaatiota seuraa 15-17 vuorokauden pituinen (diestrus) kiimojen väli. Tällöin ovuloituneesta follikkelista muodostunut keltarauhanen tuottaa keltarauhashormonia, progesteronia.  Progesteroni on hormoni, joka lopettaa kiiman, sulkee kohdunkaulan ja saa tamman torjumaan orin. Progesteroni myös ylläpitää tiineyttä.

Astuttaminen / siementäminen

Solusta varsaksi

Tamman munasarjoissa kehittyy munarakkuloita (follikkeleja). Kun nesteen täyttämä follikkeli on kypsynyt valmiiksi, se puhkeaa, munasolu irtoaa ja ajautuu munanjohtimeen. Siittiöt etenevät munanjohtimiin itse aktiivisesti uiden sekä kohdun ja munanjohtimien lihasten kuljettamina. Alkionkehitys alkaa, kun orin sperma hedelmöittää tamman munasolun munanjohdinten uloimmissa osissa. Alkion kehitys lasketaan päivissä munasolun irtoamisesta.

5-6 vrk: Hedelmöittynyt munasolu tulee kohtuun pienenä, pyöreänä soluryppäänä, jonka koko on alle 0,5 mm. Soluryppään ympärille muodostuu kalvo ja nesteen täyttämä ruskuaispussi alkaa muodostua. Tamma: 6.-7. päivinä voidaan hedelmöittynyt alkiorakkula huuhdella ulos kohdusta ja siirtää vastaanottajatammaan (alkionsiirto).

14 vrk: Alkiorakkula liikkuu vapaasti kohdun seinämän lihasten vaikutuksesta ympäri kohtua. Tämä liike on tammalle tärkeä viesti alkion olemassaolosta ja siten tiineydestä. Alkio lepää nyt pienessä nesteen täyttämässä alkiorakkulassa, jonka koko on 1-2 cm. Tamma: 12. päivästä alkaen alkiorakkula voidaan nähdä ultraäänitutkimuksessa.

17 vrk: Kohtu supistuu niiden hormonaalisten muutosten seurauksena, joita nyt tapahtuu. Kohdun lihasjännityksen takia alkiorakkulan liikkuminen estyy. Sen sijaan alkiorakkula kiinnittyy paikoilleen kohdussa. Alkiorakkulan koko vaihtelee 1,5-3 cm:iin johtuen siitä, minkälainen kohtu on. Hyvin supistuneessa kohdussa alkiorakkula myös näyttää erimuotoiselta kuin veltommassa kohdussa.

Tamma: On ensimmäisen tiineystarkastuksen aika. Jos epäillään kaksostiineyttä (esim. kaksi ovulaatiota), pitäisi ensimmäinen tiineystarkastus suorittaa jo noin 14. päivänä, ennen kuin alkiorakkulan kiinnittyminen alkaa. Alkiorakkulat voidaan tällöin helpommin erottaa toisistaan ja yhden kaksosen poistaminen onnistuu varmemmin.

24 vrk: Alkiorakkulan pohjalla lepäävä alkio on vain muutaman millimetrin kokoinen. Tamma: Päivästä 24 alkaen voidaan ultraäänellä nähdä sydämen esiasteen syke.

30 vrk: Alkiorakkulan sisällä istukka jatkaa kasvuaan, mikä nähdään ultraäänen kuvassa napanuorana, joka on keskellä alkiorakkulaa ja jossa alkio roikkuu. Tämä uusi kehitysaste sekä vahva sydämensyke kertovat hyvin kehittyvästä alkiosta. Alkiorakkula on vain joitakin senttejä suurempi kuin ensimmäisessä tiineystarkastuksessa päivinä 17-19. Ilman ultraäänilaitetta alkiorakkula tuntuu runsaan kolmen sentin kokoisena ulkonemana kohdussa.

Tamma: Noin 30 päivän kohdalla on toisen tiineystarkastuksen aika. Tämä on tärkeä tutkimus, sillä silloin on todettava, näyttääkö tiineys normaalilta ja voiko alkio hyvin.

60 vrk: Sikiö on niin kehittynyt, että se muistuttaa hevosta. Tosin eri ruumiinosien mittasuhteet poikkeavat paljon siitä, mitä ne ovat vastasyntyneellä varsalla. Iho on hyvin ohut ja osittain läpinäkyvä. Koko sikiö on noin hamsterin kokoinen. Luurangon eri osat ovat nähtävissä ultraäänellä. Sukuelimet ovat alkaneet kehittyä.

Tamma: Päivinä 60-70 on mahdollista ultraäänitutkimuksella melko varmasti todeta sikiön sukupuoli. (Suomessa ei normaalisti tehdä tätä tutkimusta. Suom.huom.)

100 vrk: Sikiö painaa nyt vajaat 0,5 kiloa. Karvapeite on alkanut kehittyä.

150 vrk: Nyt alkaa nopean kasvun vaihe. 2-3 kilosta alkaen paino nousee noin 250g päivässä. Silmäripset ovat nähtävissä kehittyvässä silmäluomessa. Kaikki luustonosat, kuten kylkiluut, sekä suurten elinten osat, esimerkiksi sydämen kammiot, erottuvat selvästi ultraäänellä.

Tamma: Ota huomioon, että tamman ravinnontarve kasvaa voimakkaasti tiineyden loppupuolella. On aika rokottaa virusaborttia vastaan. Rokotus uusitaan 7. ja 9. tiineyskuukauden jälkeen. (Varsinaista virusaborttirokotetta ei ole saatavissa edelleenkään. Rokotuksia tehdään Resequinilla, jossa on mukana herpesviruksen hengitystiemuoto. Se ei kuitenkaan anna täydellistä suojaa virusaborttia vastaan. Suom. huom.)

Viimeinen tiineystarkastus voidaan tehdä. Lisäruokinnan vaikutuksesta tämän ajankohdan jälkeen tamma saattaa näyttää yhtä pyöreältä kuin kantava, vaikka se ei enää olisikaan tiine. Jos tammaa turhaan odotetaan varsovaksi, seuraava astutuskausi voi olla jo pitkällä ennen kuin todetaan, ettei tamma varsokaan.

240 vrk: Sikiö painaa 10-15 kg. Harja- ja häntäjouhet ovat kehittyneet. Sikiön liikkeet voidaan nähdä ja tuntea emän vatsanpeitteitten läpi.

300 vrk: Hieno, lopullisen värinen karvapeite peittää koko ihon. Varsa tulee syntymään täysin ilman omia vasta-aineita ja riippuvaisena emästä ja sen ternimaidosta, joista se saa oikeanlaisen infektiosuojan niitä bakteereja ja viruksia vastaan, joihin se törmää heti syntyessään.

Tamma: Nyt on korkea aika vaihtaa siihen talliin, jossa on tarkoitus varsoa. Viimeistään kuukausi ennen laskettua varsomisaikaa tamma rokotetaan influenssaa ja jäykkäkouristusta vastaan.

320 vrk: Normaali tiineys kestää 320-365 vrk. Yleisin kantoaika on 335 vrk. Sikiö makaa useimmiten lähes syntymäänsä asti selällään kohdussa. Aktiiviset sikiönliikkeet sekä synnytyspoltot saavat sikiön kääntymään oikeaan asentoon. Useimmissa tapauksissa varsa syntyy niin, että ensin tulevat etujalat kavionpohjat alaspäin ja pää etupolvien välissä.

Tamma: Avusta synnytystä tarvittaessa. Ihaile sitten sitä henkeäsalpaavaa ihmettä, jonka luonto jälleen on luonut kahdesta pienestä solusta.

Teksti: Johan Hellander
Suomentanut: Tiina Nurmonen / Maaningan oriasema

* * Alkiosta varsaksi kuvina, * *Fetus time line, eng.

* * Alkiosta varsaksi, video, eng.

TIINEYTETTÄVÄN TAMMAN RUOKINTA

Ravitsemus on yksi tamman tiinehtymistulokseen vaikuttava tekijä, joskaan ei ratkaisevin. Jos tamman ravinnonsaanti on tasapainossa ylläpitoon ja liikkumiseen tai imetysvaiheeseen nähden, täyttää se myös lisääntymisen tarpeet.

Lue Markku Saastamoisen (Luke) koko artikkeli täältä.

* * Valmistautuminen siitoskauteen - ohjeita tammanomistajille
Hippos 2/2011, ELL Maria Kareskoski, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Varsominen

Tamman tiineysaika vaihtelee 315-365 päivän välillä. Suomenhevosilla tiineysajan keskiarvo on 336,5 vrk ja lämminverisillä 338,5 vrk. Tamman tiineyden kesto on yksilöllinen ja usein lähes sama toistuvissa varsomisissa. Kantoaika määräytyy vuodenajan, tamman kunnon, sikiön elinolosuhteiden yms. tekijöiden mukaan. Tiineysaika on usein pidempi lopputalvesta tai keväällä varsovilla tammoilla kuin myöhään kesällä varsovilla. Erään tutkimuksen mukaan 65,5 % tammoista varsoo klo 20:en ja 01:en välillä.

Tamman varsomista ennustavat merkit ovat myös hyvin yksilöllisiä ja tämän vuoksi tamman omistajan / hoitajan on syytä tarkkailla tammaansa varsomisen lähestyessä, jotta varsominen olisi seuraavilla kerroilla helpommin ennustettavissa ja ongelmat mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäistävissä. Tamman siirto varsomiskarsinaan on hyvä tehdä n. kuukautta ennen laskettua aikaa, jotta tamma ehtii muodostaa vasta-aineita ympäristön bakteereja vastaan.

Varsomista ennustavia merkkejä ovat mm.

  • Utareiden kasvu ja ternimaidon kehitys n. 2-6 viikkoa ennen laskettua aikaa
  • Lantionseudun sidekudoksen, hännänseudun ja istuinkyhmyn alueen sekä häpyhuulten veltostuminen / pehmeneminen alkaen n. 7-19 päivää ennen varsomista
  • Nisien täyttyminen n. 4-6 pv ennen varsomista
  • Vahatippojen ilmestyminen n. 4 vrk-1h ennen varsomista. Kaikki tammat eivät kuitenkaan kehitä vahatippoja
  • Ternimaidon "tiputtelu" n. 24-48 tuntia ennen varsomista. Ternimaidon valuttaminen ennen varsomista voi johtaa varsan vasta-ainepuutokseen ternimaidon vähäisyyden vuoksi, jolloin varsa tarvitsee toisen tamman ternimaitoa tai plasmaa
  • Tamman ruumiinlämmön lasku sen normaalin aamulämmön tasalle tai sitä alhaisemmaksi juuri ennen varsomista

* * Varsomislaskuri Hippoliksen sivulla

Vastasyntyneen varsan ongelmat

Kuva: E. Mattila

Varsan syntymä on kovan työn ja kuukausien odotuksen tulos. Onneksi vastasyntyneillä varsoilla on runsaasti kapasiteettia saada asiat useimmiten kohdalleen ajoissa ja valtaosa varsoista syntyykin ilman erityisiä vaikeuksia. Toisaalta, kun vastasyntynellä varsalla asiat menevät pieleen, se tapahtuu dramaattisesti ja nopeasti. On erityisen tärkeää tunnistaa ongelmista kertovat merkit mahdollisimman aikaisin ja maksimoida näin sairaan varsan selviytymismahdollisuudet. Artikkelin tarkoituksena on käydä läpi sekä synnytykseen johtavat tapahtumat että varsan elämän ensimmäiset 24 tuntia.

* * Onko vastasyntynyt varsani terve? Hevostietokeskus, Ell Leena Luukkanen

Keinoemovälitys

Varsansa menettäneiden tammojen ja emänsä menettäneiden varsojen yhteensaattaminen pelastaa usein varsan hengen ja mahdollistaa sen kehittymisen terveeksi ja tasapainoiseksi hevoseksi. Ihailtavan moni hevosenomistaja ilmoittaa tammansa keinoemoksi heti oman varsan menetyksen jälkeen. Jokainen tamma saattaa olla orpovarsan ainoa hengenpelastaja, sillä tamma on käyttökelpoinen keinoemoksi vain 4-7 päivää varsan menetyksestä. Orpovarsa sen sijaan hyötyy keinoemosta lähes vieroitusikään saakka.

Tiedot ja kyselyt keinoemoista ja orpovarsoista: Heli Lepo 050 309 7555


* * Lisää tietoa keinoemovälityksestä

* * Keinoemo-opas, SHKL (pdf)

Haluan tietää enemmän

Hevosen lihavuuskunto ja sen vaikutukset kiimakiertoon

Esitys Jalostuspäivillä 2013
Susanna Särkijärvi ja Tiina Reilas, MTT
Hevosen lihavuuskunto ja sen vaikutukset kiimakiertoon - OSA II

Esitys Jalostuspäivillä 2013
Susanna Särkijärvi ja Tiina Reilas, MTT
Varsomisen ennakointi ja vaiheet

Suomen Hevostietokeskus
Tamman varsominen

SHKL, ELL Kristiina Ertola
Astutuksesta varsaksi
Yhteenveto ell Tanja Tenhosen luennosta HevosAgron tilaisuudessa.


Syntymästä terveeksi nuoreksi hevoseksi

SHKL 2010 artikkeli, Johanna Virtanen
Varsan kolme ensimmäistä vuorokautta

Lähde: Mare and Foal, Equine Research Centre, University of Guelph, 1993, käännös Suomen Hevostietokeskus
Varsan terveydenhuolto ja sairaudet

hevostohtori.fi, ELL Kati Vainio



Genominen valinta hevosjalostuksessa (pdf)

Esitys Jalostuspäivillä 2013
Markku Saastamoinen, MTT