Rehuhygienia

Karkearehujen hyvällä laadulla tarkoitetaan sekä hyvää hygieenistä laatua että hyviä ravintoarvoja. Hygieenisen laadun ongelmiin on löydetty ratkaisuja kehittämällä korjuu- ja varastointimenetelmiä, joten ammattitaitoisessa viljelyssä näitä ongelmia ei tästä syystä juuri esiinny. Ravitsemukselliseen laatuun voidaan panostaakin nyt entistä enemmän, vaikka toisinaan suomalaiset viljelyolosuhteet pakottavat tinkimään siitä hygieenisen laadun varmistamiseksi (M. Saastamoinen, Hevosen ruokinta).

Rehujen hygieenistä laatua pystyy usein arvioimaan aistinvaraisesti: Miltä rehu näyttää ja tuoksuu. Hyvälaatuisen säilöheinän ja -rehun tuoksu kannattaa opetella tunnistamaan koska se poikkeaa perinteiden kuivaheinän tuoksusta. Rehun haju on miellyttävän hapan, hedelmäinen tai jopa ruisleivän hajua muistuttava. Pilaantunut rehu haisee mädäntyneeltä, tunkkaiselta tai homeiselta.

Rehun pilaantumisen seurauksena sen rehuarvo heikkenee. Heikentynyt rehuarvo voi aiheuttaa vajausta hevosen energian tai valkuaisen saantiin sekä kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinipuutoksia. Nämä voivat edelleen saada aikaan erilaisia terveys- ja hedelmällisyyshäiriöitä.

Pilaantunut, homeinen tai multainen rehu ja rikkakasvit voivat aiheuttaa ruoansulatusongelmia. Homeetkin voivat aiheuttaa ruuansulatushäiriöitä, mutta pääasiassa ne aiheuttavat allergioita, tulehduksia ja myrkytyksiä sekä lisäävät varhaisluomisia.