Jalostus

Jalostuksen edistyminen

Jalostuksen edistyminen on eläinaineksen perinnöllisen tason kohentumista jalostettavien ominaisuuksien suhteen sukupolvi toisensa jälkeen. Jalostuksen edistymiseen vaikuttavia tekijöitä on neljä; arvosteluvarmuus, valinnan voimakkuus, perinnöllinen vaihtelu ja sukupolvien välinen aika. Kaikki tuloksiin tähtäävä kasvatustoiminta edellyttääkin tavoitteellista jalostusohjelmaa, jossa jalostuksen tavoitteet ja niihin tähtäävät keinot on määritelty.


Perinnöllisen edistymisen kaava:

Perinnöllinen muutos (jalostuksen edistyminen) jossakin ajassa =
(arvosteluvarmuus * valinnan voimakkuus * perinnöllinen vaihtelu) / sukupolvien välinen aika


Arvosteluvarmuudella kuvataan kuinka lähellä jalostusarvon ennuste on todellista jalostusarvoa, jota ei tiedetä. Arvosteluvarmuus kuvaa hevosen todellisen jalostusarvon ja sen ennusteen välistä yhteyttä, jalostusarvon ennusteena voi olla ilmiasuun perustuva (fenotyyppinen) tulos tai jalostusindeksi. Käytännössä kasvattaja kohtaa asian orivalintaa tehdessään; kuinka hyvin oriin kantakirjausarvostelu kuvaa hevosen perimän paremmuutta muihin tarjolla oleviin isäehdokkaisiin tai kuinka hyvin oriin kilpailutulokset ennustavat sen jalostusarvoa tai mitä blupit kertovat oriin jalostusarvosta. Mitä varmempia ennusteita jalostusarvosta saadaan, sitä todennäköisempää on että niiden perusteella valitut hevoset ovat parhaimpia perinnölliseltä taustaltaan. Arvosteluvarmuutta lisää jos ominaisuuden periytymisaste on korkea. Silloin myös ilmiasuun perustuvat tulokset ennustavat paremmin hevosen todellista jalostusarvoa. Yhtenäiset testausmenetelmät kaikille hevosille ja kasvuolosuhteiden standardointi ovat arvosteluvarmuutta voimistavia tekijöitä, satunnaisten ympäristötekijöiden vaikutusten vähentyessä. Arvosteluvarmuutta voidaan vahvistaa hevosen tulosten lukumäärää lisäämällä ja kehittämällä jalostusarvon ennustamiseen käytettäviä menetelmiä. Sen vuoksi myös hevosten jalostusohjelmissa, jalostusindekseihin perustuvien jalostusarvon ennustamismenetelmien kehittämistä tulisi edesauttaa ja tukea.

Valinnan voimakkuus on yksi keskeinen jalostusohjelmassa määritettävä tekijä. Kuinka ankarasti valitaan eläimiä jalostukseen ja kuinka ankarasti niitä karsitaan pois. Valintakriteereiden ollessa tarpeeksi tarkkoja ja valinnan ollessa ankaraa, valitut eläimet ovat huomattavasti keskimääräistä parempia ja jalostuksen edistyminen nopeaa. Jalostuksen edistymiseen epäsuorasti vaikuttavana tekijänä, valinnan ankaruuden kautta on populaation koko.  Pieni populaatiokoko on tekijä, jota saatetaan pitää lähes ainoana jalostuksen edistymistä rajoittavana tekijänä. Pieni populaatio ei kuitenkaan estä jalostuksessa edistymistä. Edistyminen on vain hitaampaa, koska kovin ankaraa valintaa ei voida suorittaa ja seurauksena on, että valittujen ja karsittujen eläinten välillä oleva perinnöllinen ero on pienempi kuin suuressa populaatiossa.

Perinnöllinen vaihtelu kuvaa eroja hevosten perimän välillä. Perinnöllisen vaihtelun ollessa suuri, ero parhaimpien ja huonoimpien eläinten välillä on suuri ja vaihtelun ollessa pientä, parhaimmat yksilöt ovat perimältään vain hieman parempia kuin huonoimmat yksilöt. Perinnöllinen vaihtelu voi olla hyvin populaatiokohtaista ja myös ominaisuuksittain vaihtelevaa. Merkittävä perinnöllistä vaihtelua pienentävä tekijä on sukusiitos. Populaatiossa, jossa jalostettavan ominaisuuden perinnöllinen vaihtelu on hyvin suuri ja valinta ankaraa, jalostukseen valitut eläimet ja niiden jälkeläiset ovat paljon lähtöpopulaation keskitasoa parempia ja perinnöllinen muutos, jalostuksen edistyminen on nopeaa.

Sukupolvien välinen aika on neljäs jalostuksen edistymiseen vaikuttava tekijä. Sukupolvien välisellä ajalla kuvataan aikaa ikävuosissa, joka kuluu seuraavan sukupolven syntymiseen. Hevosella tämä on keskimäärin 12 vuotta. Sukupolvien välinen aika on koettu kaikissa hevosten jalostusohjelmissa suurimmaksi hidastusta aiheuttavaksi tekijäksi. Sen vuoksi useissa ohjelmissa pyritään lyhentämään aikaa, mm. edistämällä nuorten hevosten jalostukseen käyttöä ja saamaan aikaiseksi testausmenetelmiä, joilla saadaan tietoa hevosen jalostusarvosta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Jokaisessa jalostusohjelmassa käytössä olevien testaus- ja valintamenetelmien perusteena tulee olla perinnöllisen edistymisen kaavan yläosassa olevien tekijöiden maksimointi ja toisaalta mahdollisuuksien mukaan sukupolvien välisen ajan pienentäminen. Suomen olosuhteissa eniten jalostuksen edistymiseen voidaan vaikuttaa arvosteluvarmuutta lisäämällä. Sitä voidaan lisätä kehittämällä ilmiasuun perustuvia testausmenetelmiä (kantakirjaus, oritestit, nuorten hevosten näyttelyt) mahdollisimman yhdenmukaisiksi ja kehittämällä jalostusindeksejä kaikille roduille ja kaikille jalostettaville ominaisuuksille.

Hippos, Jalostuksen verkkolehti 3/2006, Mari Suontama


Kuva: Hippola / E. Hirvonen

Haluan tietää enemmän