Hevosen luontainen käyttäytyminen liittyy laumaan ja vapaana kulkemiseen. Hevosella on myös nopea reaktiokyky, ja se pystyy pakenemaan nopeasti vaaran uhatessa. Aitaukset, karsinarakenteet, toiset hevoset ja yllättävät tilanteet altistavat hevosen herkästi erilaisille traumoille ja haavoille. Onkin tyypillistä, että ne usein syntyvät suuren voiman seurauksena; törmäys, potkiminen, riuhtominen ja jopa paniikki, saa aikaan suurta kudostuhoa. Talvella kaatumiset ja hokit aiheuttavat vakaviakin vammoja. Hevonen on myös joskus mestari aiheuttamaan itse itselleen outojakin traumoja, jopa murtumia.

Ensimmäinen kysymys hevosen saadessa haavan tai trauman on - mitä rakenteita on voinut vaurioitua? Terve maalaisjärki on oiva apu arvioinnissa. Jos haava on lähellä niveltä, se voi ulottua niveleen tahi jännetuppeen saakka esim. vuohisen takaosassa. Kinnerpään vammat ulottuvat helposti jänteiden alaisiin limapusseihin ja ovat vaikeita hoidettavia. Samoin, jos trauma ulottuu esimerkiksi nivusiin / vatsaonteloon saakka. Haavan kautta sisään pääsee bakteereita ja nivelneste/jännetuppineste on niille erinomainen elatuspohja. Tällaiset tapaukset on aina syytä tutkia eläinlääkärin toimesta mahdollisimman pian ja / tai lähettää klinikalle, samoin silmävammat. Aikarajana pidetään yleisesti 24 tuntia, eli asiantunteva tutkimus ja hoito on saatava tehtyä nopeasti. Nivel tai jännetuppi tulee huuhdella ja tähystää nukutuksessa ja hevonen saa vahvan antibioottilääkityksen. Vaarana on bakteerien aiheuttama niveltulehdus, jännetupen tulehdus tai silmävamma, joka voi johtaa hevosen pysyvään rampautumiseen tai sokeuteen/silmän poistoon. Neuvoa voi myös aina kysyä Eläinsairaalan 24-t päivystyksestä. On mielekkäämpää ja onnekkaampaa tutkia ja hoitaa hevonen heti ja kunnolla esimerkiksi, jos epäilee haavan ulottuvan niveleen/jännetupeen, kuin uskotella ettei se mene. Koko ei ratkaise, sillä pieni viattoman näköinen hokki- tms. haava voi olla hevoselle kohtalokas ''väärässä'' paikassa. Infektio tuhoaa nivelen/ jännetupen hyvin nopeasti ja sen jälkeen hevonen on käyttökelvoton. 

* * Haavat ja haavahoito. Esitys Jalostuspäivillä 2013. Heidi Kellokoski-Kiiskinen, Laukaan Eläinsairaala (pdf)

Kaikki urheiluhevoset tekevät työtä jaloillaan. Siksi erilaiset jalkavammat ovat tavallisimpia syitä eläinlääkärin hoitoon hakeutumiselle.

Ontumatutkimuksen tavoitteena on selvittää hevosen ontumisen syy. Hevonen tutkitaan ensin kokonaisvaltaisesti, kiinnittäen huomiota mm. sen lihaksistoon, jänteisiin ja kavioihin.

Tämän jälkeen tutkittavaa hevosta liikutetaan eri askellajeissa joko taluttaen, liinassa juoksuttaen, ratsain tai ajaen. Joskus hevonen rauhoitetaan kevyesti ennen ontumatutkimusta.

Hevoselle tehdään lisäksi taivutuskokeita, joilla pyritään paikallistamaan ontuman syy tiettyyn niveleen. Apuna tässä voidaan käyttää nivelten puudutuksia, jolloin niveliä puudutetaan yksitellen. Jos hevonen liikkuu puudutuksen jälkeen puhtaammin, on vika todennäköisesti juuri puudutetussa nivelessä.

Ontuman syy voi olla myös kaviossa. Kavion vikojen, kuten kaviopaiseiden, poissulkemiseksi kaviota voidaan puristella kaviopihdeillä.

Ontuman syyn tarkempi selvittäminen vaatii usein röntgen- ja ultraäänitutkimuksen.

Viedessäsi hevosesi ontumatutkimukseen klinikalle, ota hevosen varusteet mukaan. Näin hevosen liikettä voidaan nähdä myös työskentelyn aikana. Ratsujen ratsailla ja ravureiden  ravikärryjen  edessä, mikäli se tutkimusten kannalta on tarpeen (tarvittavat suojat jalkoihin ja mahdolliset ratsastuksessa/ajossa tarvittavat muut välineet, esim. kypärä, ajolasit jne). Juoksutuksessa on hyvä olla pitkä liina.

Jos huomaat ajon tai ratsastuksen jälkeen hevosen jänteen olevan lämmin, puristusarka ja turvonnut, kylmää jalkaa välittömästi 15-30minuutin ajan. Tämän jälkeen kannattaa varata aika eläinlääkärille, jotta vaurion aste voidaan tarkistaa ultraäänellä. Ultraäänellä voidaan myös arvioida kauanko vaurion paranemissa menee. Jännevaurioiden paranemisessa menee vähintään 4 kuukautta, mutta usein paranemisajat ovat jopa pidempiä. Vaurio kohtaan tullut uusi arpikudos on aina heikompaa, jolloin riski uuteen vaurioon on suurempi. Hieman vauriosta riippuen todennäköisyys uusiutumiseen on 30-88%.

Kyyn puremassa on tyypillisesti kaksi 3-4 mm:n etäisyydellä toisistaan sijaitsevaa pientä pistosreikää, mutta puremakohtaa ei välttämättä havaita. Puremia tavataan yleisimmin huhti-syyskuun välisenä aikana.

Raajapuremat ovat vakavampia kuin pään tai keskiruumiin puremat. Syynä arvellaan olevan raajojen liikkeen aiheuttama myrkyn nopea leviäminen. Oireiden ilmenemiseen menee minuuteista tunteihin. Eläimille myrkky on vaarallisempaa kuin ihmiselle. Hevosella kuolleisuus on 14% ruotsalaisten vakuutusyhtiöiden mukaan. Kyyn myrkyn tarkkaa koostumusta ei tiedetä.

Myrkyn vaikutukset
Kyy myrkyn määrä ja koostumus vaihtelevat yksilöittäin ja jopa samalla yksilöllä tilanteesta riippuen. Jopa 30% puremista voi olla myrkyttömiä eli kuivia. Kyyn puremia on hoidettu Hevossairaalassa 0--2 kpl vuodessa. Hevosella tavallisin puremapaikka on turpa, johon kyy puree hevosen laiduntaessa. Muita paikkoja ovat raajat ja mahanalus hevosen ollessa makuulla. Myös oireet vaihtelevat puremakohdan, myrkyn määrän ja koostumuksen mukaan. Se sisältää lukuisia haitallisia entsyymejä, jotka mm. laskevat verenpainetta ja estävät veren hyytymistä. Myrkky aiheuttaa paikallisesti kudosten kuolion ja turvotuksen, vakavia yleishäiriöitä elimistössä ja mm. munuaisten tuhoutumista.

Hevosella ja koiralla on raportoitu lukuisia sydänlihaksen kuolioitumistapauksia. Myrkyn hermostovaikutuksesta kiistellään, mutta hevosella on raportoitu kasvohermohalvaus. Pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole juurikaan tietoa, mutta koiralla on todettu alentunutta rasituksensietokykyä, joka jatkuu pitkään. Viime kesänä sairaalassamme hoidetulla hevosella takajalka jäi pysyvästi paksuksi elefanttijalaksi, mutta hevonen käyttää raajaansa ja pärjää lemmikkinä. Puremassa ei esiinny yleensä bakteeritulehduksia.
Diagnoosi tehdään oireiden perusteella ja pois sulkemalla muita syitä. Pureman vakavuutta voidaan arvioida kliinisen kuvan lisäksi veren suolojen, hyytymistekijöiden, sydänentsyymien ja EKG-löydösten avulla.

Ensiapu
Purema-aluetta ei tule koskea eikä käsitellä millään tavoin. Kiristyssiteet ja kylmähoito voivat edistää myrkyn leviämistä ja ovat siksi kielletty. Puremakohta voi olla erittäin kipeä, joten eläin voi reagoida erittäin voimakkaasti sen koskettamiseen.
Pitämällä hevonen paikallaan pyritään estämään myrkyn leviäminen. Jos purema on hevosella raajassa, on liikkuminen erittäin kivuliasta ja hevosta EI saa liikuttaa lainkaan, jos mahdollista sillä se kipeyttää erittäin paljon. 

Klinikkahoito: Vakavissa tapauksissa suositellaan klinikkahoitoa. Yleensä annetaan nestehoitoa  tuntien tai päivien ajan ja tuetaan munuaisten toimintaa tarkkaillen virtsantuotantoa. Tulehduskipulääkkeen anto on kielletty, koska sillä on haitallisia maha- ja munuaisvaikutuksia sekä vaikutuksista hyytymistekijöihin. Tarvittaessa annetaan kipuun esim. morfiinia nestehoidon mukana.

Antivenomia (vastamyrkky) suositellaan annettavaksi 24h sisällä puremasta, mikäli oireet ovat vakavat tai hyytymistekijöissä on muutoksia. Antivenomi on tehty hevosessa ja sitä on ainakin Ruotsissa muutamassa tapauksessa kokeiltu ja annoimme sitä myös Hevossairaalassa viime kesänä em. hevospotilaaseemme. Ideana on neutraloida verenkierrossa oleva myrkky ja mahdollinen myöhemmin vapautuva myrkky. Hevosen annos on arvio (1-10 annosta) ja antoon liittyy yliherkkyysriski. Mahansuojalääkitystä suositellaan, samoin plasmaa, jos hyytymistekijöissä on ongelmaa. EKG-seurantaa suositellaan, mikäli esiintyy rytmihäiriöitä. Hevosilla käytetään antibioottihoitoa ja kortisonia alentamaan turvotusta. Hevonen on herkin kotieläinlaji jäykkäkouristukselle, joten rokotteen (tai seerumin) anto tarpeen.

Hippos-lehti 3/2012
Anna Mykkänen, eläinlääket.tohtori
Riitta-Mari Tulamo professori
Yliopistollinen hevossairaala