Hevosen varusteiden, kuten riimun, suitsien, valjaiden, satulan, loimien ja suojien, tulee olla hevoselle sopivia. Liian pienet ja epäsopivat varusteet saattavat aiheuttaa hankaumia ja kipua. Rikkinäiset varusteet ovat taas turvallisuusriski. Sopivien varusteiden hankinnassa kannattaa käyttää apuna asiantuntijaa.

Nahkavarusteet vaativat huoltamista nahanhoitoaineilla, jotta ne säilyttävät kestävyytensä. Muovit ja kankaiset materiaalit on helppo pestä vedellä. Satula on arvokas varuste, ja sen täytyy sopia hyvin hevosen selkään. Satula vaatii peruspuhdistuksen lisäksi aika ajoin kunnontarkistuksen ja toppauksen satulasepällä.

Hevosen puhdistusvälineet, kuten harjat ja suat, kaipaavat nekin säännöllisesti pesua ja uusimista.

Kiinnittämällä huomiota ratsastajan, ajajan ja hevosenhoitajan varustukseen, voidaan helposti ehkäistä niin pienempiä kuin vakavampiakin vammoja. Perusvaruste lajista riippumatta on CE-merkitty kypärä. Tallikäyttöön kannattaa hankkia kunnon käsineet sekä tukevat turvakengät, joissa on pitävä pohjakuviointi.

Ratsastukseen on myytävänä monia erilaisia varusteita. Alkuun pääsee kuitenkin ilman isoja hankintoja. Harrastuksen jatkuessa varusteiden hankinta on kannattavaa, koska ne edistävät turvallisuutta ja helpottavat muun muassa istuntaa.

Kypärä on varusteista tärkein. Sen on oltava sopivan kokoinen, se ei saa hölskyä eikä kiristää. Kypäröitä kannattaa sovittaa montaa eri mallia, sillä ihmisten pään muodot vaihtelevat melkoisesti. Alkuvaiheessa kypärän voi lainata useimmilta talleilta tunnin ajaksi. Kypärä olisi hyvä pitää päässä myös hevosta hoidettaessa. Leukahihna on pidettävä kiinni. Kypärän vaihtaminen on tarpeen, jos se saa kovan kolauksen. Tämän takia kypärä kannattaa ostaa aina uutena, sillä käytetyn kypärän kuntoa ei voi varmuudella tietää.

Housuiksi käyvät joustavat housut, joissa ei ole hankaavia saumoja, liukasta kangasta eikä ylösnousevia lahkeita. Ratsastusta varten valmistetuissa housuissa on jalkojen sisäpuolella paikat, jotka tiivistävät istuntaa.

Ratsastuksessa jalkaan laitetaan kumisaappaat tai muut kengät, joissa on leveä, mutta matala korko. Korko estää jalan luiskahtamisen jalustimen läpi, josta puolestaan voi seurata vaaratilanteita. Ratsastussaappaat tukevat jalkaa ja helpottavat istuntaa. Ratsastukseen on valmistettu myös kenkiä, joissa on sopiva korko sekä yleensä vahvistettu varvasosa ja kuminen kengän alaosa. Niiden kanssa on suositeltavaa käyttää jalkaa
tukevia minichapseja tai saappaanvarsia.

Käteen laitetaan käsineet hiertymien estämiseksi. Ratsastushanskoissa on joko kuminäppylöitä tai nahkavahvikkeet, jotka estävät ohjien luisumista käsissä.

Turvaliivi suojaa putoamistilanteissa selkärankaa ja sisäelimiä. Erityisen suositeltavaa turvaliivin käyttö on lapsilla sekä este- ja maastoratsastuksessa. Joillakin talleilla on mahdollisuus lainata turvaliiviä. Turvaliivin tulee kuitenkin olla oikean kokoinen, sillä liian iso liivi haittaa istuntaa.

Raipan saa yleensä lainaksi tallilta, jos sitä tarvitaan.

Pukeutumisessa on huomioitava sääolosuhteet. Lämpimällä säällä kannattaa pukeutua melko vartalonmukaisiin vaatteisiin, jolloin opettaja näkee istunnan paremmin. Kylmällä säällä pukeudutaan lämpimästi ja mielellään kerroksittain, jotta tarvittaessa vaatetusta on mahdollisuus vähentää kesken tunnin.
Tallipukeutumisessa on vältettävä kaikkea, mikä voi tarttua, kiristyä tai jäädä kiinni esimerkiksi pudotessa. Kotiin siis jätetään roikkuvat kaulahuivit, korut ja huput. Hevoset saattavat myös pelätä lepattavia tai kahisevia vaatteita. Pitkät hiukset pidetään tallilla kiinni.

Ratsastusvarusteita voi hankkia alan erikoisliikkeistä, maatalouskaupoista, isoimmista tavarataloista sekä postimyynnin kautta. Asiantuntevien liikkeiden myyjät osaavat auttaa sopivien varusteiden hankinnassa. Neuvoja voi kysyä myös kokeneemmilta harrastajilta ja ratsastuksenopettajalta.
Ilmoitustaululta, hevosalan lehdistä tai Internetin myyntipalstoilla voi löytää myös käytettyjä, mutta käyttökelpoisia varusteita. Huom. Turvakypärä kannattaa aina ostaa uutena!

(Lähde: SRL / Ratsastavan lapsen vanhempainopas 2011)