Parasta hevoselle on ennaltaehkäistä loisongelmia niin pitkälle kuin mahdollista. Se johtaa loishäätölääkkeiden käytön vähentämiseen ja sitä kautta resistenssiongelmat loishäätölääkkeitä vastaan eivät kasva. Laidunsuunnittelu ja muut menetelmät sekä lantanäytteet ovat tärkeitä välineitä laidunten tartuntapaineen vähentämisen ehkäisyssä.

1. Laidunsuunnitelma

Hevosilla pitäisi olla pääsy riittävän ravitsevalle laitumelle, ja mieluummin suurille alueille. Seuraa hevosten kuntoa - että ne saavat laitumesta riittävästi ravintoa. Jos ne pakotetaan laiduntamaan lantakasojen lähellä, kasvaa loistartuntojen riski. Ohjenuorana voisi olla 3 hevosta hehtaarilla ja vielä pienempi tiheys, jos laidun on ikään kuin luonnonlaidunta. Tunnustele hevosen kuntoa säännöllisesti! Lihavuuskunto on mittari laitumen riittävyydestä.

Varsalliset tammat ja nuoret hevoset tarvitsevat ravinteikkaimman laitumen ja siksi myös alhaisemman käyttöasteen (vähemmän hevosia per hehtaari) sekä ravinnon että loistartuntojen kannalta. Kaviokuumealttiit hevoset täytyy pitää ravintoköyhemmällä tai jo syödyllä laitumella jotteivät ne lihoisi ja sairastuisi kaviokuumeeseen mutta ei niitäkään saa laittaa loiskuormitetuille laitumille.

Tee laidunsuunnitelma. Laidunsuunnitelma, joka huomioi loiset voi korvata vanhempien hevosten madotuksen ja vähentää nuorten hevosten madotustarvetta.

Laidunsuunnitelman tavoitteena on tarjota hevosille niin loisvapaa laidun kuin mahdollista. Tarttuvien loisten toukkia ei saa kertyä laidunkauden aikana laitumelle. Talvilaitumia ei saa laiduntaa keväällä ja syksyllä. Älä pakota hevosia laiduntamaan lähellä lantakasoja, koska siellä voi olla paljon loisten toukkia.

Tämä pitäisi sisältyä laidunsuunnitelmaan:

• Pidä erilliset talvi- ja kesälaidunalueet (tarhat)
• Varsalliset tammat sekä nuoret hevoset päästetään keväällä loisvapaalle laitumelle tai laitumelle, jossa vähiten tartuntapainetta. Nämä voivat olla esim. laitumia joilla ei laiduntanut hevosia edellisenä kesänä. Jos tällaista mahdollisuutta ei ole, päästä ne laitumelle jossa edellisenä kesänä laidunsi ainoastaan aikuisia hevosia. Aikuiset hevoset eivät yleensä levitä loisia niin voimakkaasti. Älä käytä samaa lohkoa vuodesta toiseen varsoilla!
• Vaihda laidunlohkoa ennen kuin kasvusto on kokonaan syöty - muuten on riskinä, että hevoset joutuvat syömään lähellä lantakasoja ja saavat siksi enemmän loistartuntoja.

• Päästä nuoret hevoset niiton jälkeisille laitumille keskikesällä. Aikuiset hevoset, jotka kestävät loisia paremmin, voivat laiduntaa samalla alueella läpi kesän.

2. Vähennä loistartuntoja laitumella

On olemassa erilaisia menetelmiä loistartuntojen vähentämiseen laitumella:

A. Vaihda laidunta lihakarjan ja/tai lampaiden kanssa

Loiset ovat lajispesifisiä, toisin sanoen lihakarjan ja lampaiden loiset eivät tartu hevosiin. Poikkeuksena on pieni mahamato, joka harvoin aiheuttaa ongelmia. Varmin tapa saada hevosille loisvapaa laidun on antaa ainoastaan lihakarjan tai lampaiden laiduntaa alueella vuoden ajan. Tässä ajassa kuolevat hevosten loiset pois samaan aikaan kun lihakarja ja lampaat syövät hevosten jättämät hylkylaikut (yleensä lantakasojen vieressä). Toisaalta voidaan myös antaa lampaiden tai lihakarjan laiduntaa hevoslaitumella kesän alku. Kun hevoset lasketaan sinne heinäkuun alussa, on suurin osa hevosten loisista ehtinyt kuolla. Myös alpakoita voidaan käyttää vaihtolaiduntamiseesa.

B. Laidunna yhdessä lihakarjan ja/tai lampaiden kanssa

Jos lihakarjaa/lampaita ja hevosia laidunnetaan samalla lohkolla samaan aikaan, on hevoselta tuleva laidunnuspaine pienempi. Ne eivät altistu niin suuressa määrin omille loisille. Tällä on jossain määrin sama vaikutus kuin vaihtolaiduntamisessa eli lihakarja/lampaat "imuroivat" laitumen hevosen loisista ja laiduntavat niiden hylkylaikut. Laidun tulee hyödynnettyä paremmin. Lampaat soveltuvat paremmin yhteislaiduntamiseen koska ne syövät aluskasvillisuutta ja siellä suurin osa loisten toukista on. Lihakarja taas syö ensisijaisesti ylempiä kasvin osia.

C. Anna pellon levätä vuoden ajan laiduntamisesta

Jos pellon antaa levätä vuoden laiduntamisesta vähenee loisten määrä niin paljon että seuraavana vuonna laitumella on huomattavasti pienempi tartuntapaine. Niitä laidun syksyllä ja kerää kasvusto jotta se ei häiritse keväällä nurmen kasvuunlähtöä. Vanha kasvusto mm. vähentää uuden ruohon valonsaantia ja kasvuunlähtö hidastuu. Laitumen siistimisen aikaan tulisi olla kuiva ja lämmin sää jotta mahdolliset lantakasoihin jäljelle jääneet loiset kuivuvat auringossa.

D. Anna laitumen levätä hevosista alkukauden ajan

Loistartunnat vähenevät pysyvällä hevoslaitumella, jos hevosia ei lasketa sinne laiduntamaan keväällä eikä alkukesästä. Laske hevoset tällaiselle lohkolle vasta heinäkuun alussa. Jos tälle lohkolle laskettavilla hevosilla on suuri ravinnontarve, pitää laidun niittää alkukesän aikana. Jos hevosilla taasen ei ole niin suuri ravinnontarve, laidun voi olla sellaisenaan. Laitumen siistimisen aikaan tulisi olla kuiva ja lämmin sää jotta mahdolliset lantakasoihin jäljelle jääneet loiset kuivuvat auringossa.

E. Nurmen käyttö sekä laitumena että rehuna

Jos nurmella on laidunnettu ja sitä sen jälkeen käytetään heinänkorjuuseen, pitää lantakasat levittää tai poistaa, hylkylaikut niittää ja laidun siistiä ei-syödystä ruohosta ennen talvea, jotta uusi ruoho pääsee keväällä kasvamaan ja ettei vanha ruoho ja lanta tule sadonkorjuussa rehun joukkoon. Jos nurmea ei ole hoidettu tällä tavoin laiduntamisen jälkeen, on suuri riski saastuttaa ja pilata korjattava sato.

Rehuhygienian kannalta paras vaihtoehto on, että nurmista korjataan rehusato kolmen - neljän (mahd. pitempäänkin) vuoden ajan ja viimeisenä vuonna ennen nurmen uusimista siinä laidunnetaan. Jos laidunnetusta nurmesta aiotaan tehdä säilörehua tai - heinää pitää käyttää säilöntäainetta kuiva-ainepitoisuuden noustessa 60 prosenttiin. Säilöntäaineella pitää olla todistettu teho klostridien kasvua vastaan,

F. Kynnä, äestä tai niitä laidun

Kynnä laidunmaa, jos mahdollista ja kylvä uusi nurmi. Loisten munat ja toukat häviävät ja uudellenkylvettyä laidunta voidaan pitää loisettomana.

Äestä laidunmaa tai niitä matalalta siten, että lantakasat hajoavat. Tämä pitäisi tehdä silloin, kun sään oletetaan pysyvän kuivana ja lämpimänä pidempään. Toukat altistuvat täten auringolle ja kuivuvat ja kuolevat. Sitä vastoin ei kannata äestää tai niittää laidunta kosteassa säässä, koska tällöin toukat leviävät suuremmalle alalle ja koska ne elävät paremmin kosteassa säässä voi loisten määrä vain kasvaa.

G. Lohkolaidunnus

Jaa laidun useampaan lohkoon. Jokainen lohko laidunnetaan mielellään vain kerran kesässä. Tai siivoa lohko joka laidunnuksen jälkeen ja anna sen levätä vähintään 2-3 viikkoa ennen hevosten uudelleen laskua. Laitumen siistimisestä eri sääoloissa, lue ylempää.

H. Poista lanta tarhoista ja laitumilta

Puhdista tarhat lannasta vähintään kahdesti viikossa niin vähennät loistartuntapainetta huomattavasti. Tällöin eivät loisten munat eikä toukat ehdi tulla tartunnallisiksi.

Kokeessa laitumen puhdistaminen enimmästä lannasta kahdesti viikossa on vähentänyt tartuntapainetta. Hevoset eivät myöskään välttele lantakasojen vuoksi syöntipaikkoja joten laiduntamisala kasvaa huomattavasti. Vaikutus korostuu, jos hevosilla on rajoitetumpi alue ulkona oleskeluun.

I. Älä anna lisärehua suoraan maahan

Jos hevonen syö lisärehua suoraan maasta, voi se saada sieltä myös loisia. Anna lisärehu mielellään ruokintahäkeistä tai kupeista. Missään nimessä lisärehua ei saa laittaa lantakasojen päälle tai viereen!

 

Tekstin on kirjoittanut Åsa Lindqvist, Fä&Folk, ell Eva Osterman Lind, SVA, ja agronomi Margareta Bendroth, Hushållningssällskapet Sjuhärad ja se on suurimmaksi osaksi lähtöisin oppaasta Hästens parasiter.

 

Laidunpankki on työkalu, jonka avulla voit hankkia lisälaidunta eläimillesi tai löytää eläimiä maisemanhoitajiksi. Tavoitteena on lisätä sopimuksellista yhteistyötä, joka hyödyttää molempia osapuolia. Luonnonlaitumet tarjoavat edullista rehua, ja laidunnus on samalla erinomaista ympäristön hoitoa. Maisemat avartuvat ja luonnon monimuotoisuus lisääntyy.

* * Laidunpankki