Sisäloisia vastaan annetaan ns. matolääkkeitä. Lääkitysohjeet vaihtelevat riippuen mm. hevosen iästä ja vallitsevista olosuhteista. Ulostetutkimuksia madonmunien varalta suositellaan tehtäväksi, jotta vältytään turhilta lääkityksiltä ja loisten resistenssin lisääntymiseltä. Ulostetutkimuksia voidaan tehdä myös sisäloislääkityksen jälkeen, jolloin saadaan selville annetun lääkityksen teho.

Ulostenäytetutkimus osaksi hevosten perusterveydenhuoltoa
Ulostenäytetutkimus sisäloisten varalta suositellaan tehtäväksi erityisesti keväällä ennen laidunkauden alkua huhti- toukokuussa. Klinikalla ulostenäytetutkimukset tehdään nykyään nk. McMaster menetelmällä jossa ulostenäytteestä lasketaan madonmunien lukumäärä, fecal egg count (FEC). Menetelmällä saadaan selville hevoskohtainen EPG-arvo (eggs per gram), joka kuvaa madonmunien määrää grammassa ulostetta. EPG arvon ylittäessä 200, suositellaan hevosen madottamista.


Ulostenäytteitä tutkivat mm. seuraavat laboratoriot:

ELL Katja Hautala, Palakoskentie 195, 03150 Huhmari

ELLAB, Siittolanmäentie 6 A 2, 32100 YPÄJÄ

EVIRA, Oulu
Postiosoite: Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu
Käyntiosoite: Elektroniikkatie 5, 90590 Oulu

ANIMAGI-HEVOSSAIRAALA HYVINKÄÄ, Hyyppäräntie 41, 05800 Hyvinkää

NOVALAB, Lepolantie 9, 03600 Karkkila

MOVET OY, Bioteknia 1, Neulaniementie 2, 70210 Kuopio

IDEXX Laboratories Oy Vetlab, Peltokatu 16C, 33100 Tampere

Näytteen otto ja lähetys:
Ota pakastepussiin pieni puolikas kahdesta mahdollisimman tuoreesta pallerosta ( = vajaa desilitra). Näyte otetaan joko suoraan peräsuolesta, tai heti ulostamisen jälkeen maasta, jotta uloste ei ehdi kontaminoitua ympäristöstä peräisin olevilla eliöillä. Näytepussi merkitään hevosen tiedoilla. Voit lähettää näytteen laboratorioon tai viedä sen paikanpäälle - lähetä se näytteenottopäivänä. Näytteen tulee olla perillä laboratoriossa vuorokauden sisällä näytteenotosta, joten sitä ei voi postittaa perjantaina.
Liitä näytteen mukaan lähete (yleensä ladattavissa laboratorion nettisivulta), josta ilmenee lähettäjän yhteystiedot, hevosen nimi ja rekisterinumero ja milloin näyte on otettu (pvm ja klo) sekä minne vastaus toimitetaan.

Miksi ulostenäytetutkimuksia
Ajatuksena on kohdistaa loishäätö niihin yksilöihin, joilla on sisäloisongelma. Tutkimuksissa on todettu, että talleissa noin 20-30% hevosista kantaa suurimman loistaakan, jolloin ne myös toimii muiden hevosten uusinta-tartuntalähteenä. Ulostenäytetutkimuksen avulla voidaan jokaisen hevospopulaation loisesiintyvyydet määrittää ja kohdistaa loishäätö "ongelmahevosiin".

Lääkityksien jälkeisillä ulostenäytetutkimuksilla voidaan myös määrittää esiintyykö tallin hevosilla loislääkeresistenssiä, tarkoittaen, loisia, jotka ei vastaa normaalisti kyseisen loisen häätöön annettuihin matolääkkeisiin.

Tallien loishäätösuunnitelmat
Tallin hevosten ulostenäytteiden ja talliolosuhteiden perusteella tapahtuvan alkukartoituksen perusteella eläinlääkäri voi tehdä tallille sopivan loishäätösuunnitelman. Tällä toimenpiteellä pyritään estämään loisia kehittämään lääkeaineresistenssiä loislääkkeitä vastaan.

Hevosilla on useita erilaisia sisäloisia, joita vastaan on erilaisia valmisteita. Eri valmisteiden teho vaihtelee vaikuttavan aineen mukaan. Kaikki matolääkkeet eivät tapa kaikkia loisia, etenkin teho matojen toukkamuotoihin vaihtelee. Matolääkkeen vaikutusaika riippuukin pitkälti siitä, tehoaako aine pelkästään matojen aikuismuotoihin vai sen lisäksi myös nuoruusmuotoihin. Osa madoista on myös kehittänyt vastustuskyvyn matolääkkeitä vastaan.

Loishäädön tarve vaihtelee myös hevosen iän ja olosuhteiden mukaan. Suurimmassa riskissä ovat nuoret ja vanhat hevoset, hevoset joiden elinympäristössä hevoset liikkuvat ja vaihtuvat sekä paikat joissa tarha- ja laiduntilat ovat rajalliset eikä ns. laidunkiertoa voida järjestää. Myös tallit joissa hevosten lukumäärä ja/tai vaihtuvuus on suuri tai paikoissa joissa on paljon varsoja/nuoria hevosia, matopaine on suuri.

Sisäloiset altistavat hevosia erilaisille sairauksille, kuten ähkylle ja laihtumiselle. Ähky on hevosilla merkittävin kuolemaan johtava sairaus. Varsoilla ja nuorilla hevosilla saattaa lisäksi esiintyä loisten keuhkokierrosta johtuvaa yskää. Yleiskunnon heikkeneminen matotartunnan takia heikentää hevosen vastustuskykyä myös muille sairauksille.

Useat sisäloiset ovat kehittäneet tai kehittämässä resistenssiä lääkkeisiin, tästä syystä loislääkkeiden teho on heikentynyt. Nykyään käytettävät lääke-aineet ovat vanhoja ja uusia ei tiedettävästi ole tulossa markkinoille. Ainoa keino loislääkkeiden tehon varmistamiseksi on loislääkkeiden käytön vähentäminen. Loislääkkeet, joille ei ole tutkimuksissa todettu resistenssiä, pyritään varaamaan hevosille joilla on loisista ongelmia. Loislääkkeiden tehon tilanne on tallikohtainen. Hevosilla yksilöinä on eri määrä matoja, tutkimusten mukaan 20 % hevosista kantaa 80 % madoista. Uuden suosituksen mukaan koko tallia ei tule madottaa rutiinisti vaan hevoset lääkitään yksilöinä tarpeen mukaan.

Matolääkitysten teho tulisi tarkistaa ainakin alkuun, se ei ole kuitenkaan välttämätöntä joka lääkityksen jälkeen. Käytännössä tämä tapahtuu ottamalla uusi lantanäyte kaikista madotetuista hevosista noin 2 viikon kuluttua madotuksesta. Munien määrän tulisi vähetä 95-100 %, suurempi munamäärä tarkoittaa resistenssin olemassaoloa tilalla. Pihatoissa ja isoissa siittoloissa lantanäytteet tulisi ottaa useammin, varsinkin jos on havaittu ongelmia.

* * MADOTUSSUOSITUKSET TÄÄLTÄ

** SUOMESSA HYVÄKSYTYT TUOTANTOELÄINTEN LÄÄKKEET (sis. matolääkkeet)

Ennaltaehkäisy tärkeää
Paras tapa pitää loiset kurissa on kerätä ulosteet laitumelta 1-2 viikon välein pois, jolloin infektiopaine vähenee huomattavasti. Tämän voi tehdä myös koneellisesti. Laidunkierto - jos mahdollista- on suositeltavaa. Pitkää ruohoa ei tarvitse niittää kesken laidunkauden, mutta voi olla hyödyllistä niittää se laidunkauden loputtua. Pakkanen ei tuhoa madonmunia laitumelta, erityisesti ascaris kestää vaihtelevia sääolosuhteita. Ascarista lukuunottamatta madot eivät ole niinkään ongelma tarhoissa/tarhakautena. Pihatto-olosuhteita ei ole tutkittu niin paljon että voitaisiin antaa ohjeita, mutta luultavasti erityisesti ascaris voi levitä pihaton sisätiloissa. Varsomiskarsinat tulisi puhdistaa ja desinfioida vuosittain. Mikäli siittolassa on ascaris-ongelma, tulee siellä pitää omat ja vieraat hevoset erikseen, sekä desinfioida karsinat välissä myös ascriksen muniin tehoavalla aineella.