Tiineytettävän tamman ruokinta
Ravitsemus on yksi tamman tiinehtymistulokseenvaikuttava tekijä, joskaan ei ratkaisevin. Jos tamman ravinnonsaanti on tasapainossa ylläpitoon ja liikkumiseen tai imetysvaiheeseen nähden, täyttää semyös lisääntymisen tarpeet.
Huonolaatuisista rehuista tai muista syistä johtuvatravintoaineiden puutokset sekä tamman laihuus ja liikalihavuus voivat heikentäähedelmällisyyttä. Joillakin kivennäisaineilla ja vitamiineilla on rooli tammanlisääntymistoiminnoissa, mutta niiden tarpeet ylittävillä määrillä ruokinnassa ei saada mitään etua.
Vain hyvälaatuisia rehuja
Tamman tiineyttämisen aikoihin keväällä saattavat rehut olla jo pitkään varastoituja, jolloin niiden laadussa on tapahtunut muutoksia. Pitkä varastointi heikentää erityisesti heinän karoteenipitoisuutta, varsinkin jos rehut on varastoitu huonosti valolta suojaamatta liian ilmavaan ja valoisaan varastoon. Alhainen karoteenipitoisuus on myös pellolla pitkään kuivatuissa karkearehuissa - säilöheinissä tai kuivassa heinässä.
Missään tapauksessa tammalle ei tule syöttää rehuja, joiden kohdalla on pieninkin epäilys niiden hygieenisessä laadussa. Homeet ja niiden tuottamat homemyrkyt heikentävät tiinehtyvyyttä aiheuttamalla kohtutulehduksia ja kiimahäiriöitä. Homeiset tai muuten pilaantuneet rehut lisäävät tammoilla varhaisluomisten riskiä aivan tiineyden ensimmäisinä viikkoina, kun alkio ei ole vielä kiinnittynyt kohdun seinämään.
Myös valkuaisen laadulla tiedetään olevan vaikutus hedelmällisyyteen. Riittävä välttämättömien aminohappojen (lysiini, leusiini, treoniini, arginiini) saanti on turvattava. Tämä onnistuu hyvälaatuisella laidunruoholla, mutta sisäruokinnassa on käytettävä valkuaistäydennystä. Huonolaatuinen valkuainen eli riittämätön aminohappojen saanti aiheuttaa varhaisluomisia, follikkelin kehittymisen heikkenemistä ja kiimojen myöhästymistä. Ruokinnan valkuaisen laadusta on huolehdittava tiineyden lopulla ja maidontuotannon alussa, jotta varmistetaan paras tiinehtymistulos myös varsomisen jälkeen.
Ei liian laiha tai lihava
Ennen astutuskautta tamma ruokitaan ravinnontarvettaan vastaavasti, ts. esimerkiksi liikunnan tai imetyksen vaiheen mukaan. Energia-aliruokinta ja laihuus heikentävät ja myöhästyttävät tamman kiimoja, tai voivat aiheuttaa jopa kiimattomuutta. Siksi tamman energiaruokinta on oltava riittävä, ja varsinkin vieroituksen jälkeen imetyksessä mahdollisesti laihtunut tamma on kunnostusruokittava siten, että se saavuttaa lihavuuskuntoluokan ”hyvä” tai ”lihavahko”.
Joissakin tutkimuksissa on todettu lihavahkojen tammojen tiinehtyvän muita paremmin, eikä lievän lihavuuden ole siten todettu heikentävän hedelmällisyyttä. Lihavilla tammoilla seksuaalisen lepokauden ja kiimavälien on todettu olevan lyhyemmän ja follekkeleiden kasvun nopeampaa kuin hyvässä tai sitä kevyemmässä kunnossa olevien tammojen. Ruokintaa voimistamalla voidaan siten saada tamman kiimat alkamaan aiemmin. Tamman lihavuus ei vaikuta tamman tiineysajan pituuteen tai varsan syntymäpainoon. Lihavilla tammoilla ja voimakkaalla ruokinnalla esiintyy kuitenkin kaksoisovulaatioita ja –tiineyksiä useammin kuin hoikemmilla. Liika lihavuus ja ylipaino rasittavat lisäksi tarpeettomasti tammaa.
Pidettäessä joutilasta tammaa varsomisen jälkeen ennen seuraavaa tiineyttämistä pihatossa eikä yksilöllistä ruokintaa tarkoin noudateta, on tärkeätä, että tammalle syötettävät rehut vastaavat sen ravinnontarvetta. Liian kuitupitoiset rehut sulavat huonosti ja ovat energia-arvoltaan huonoja, jolloin tamma laihtuu tai ei liho laihduttuaan imetyksessä. Lihomisen sijaan se voi saada suuren heinämahan. Aliruokinnan riski on suuri myös silloin, kun astutetaan imettävä tamma sen maidontuotannon ollessa suurimmillaan eli 2 – 3 kk:n kuluttua varsomisesta. Jotta tamma pystyy syömään tällöin riittävästi, on rehujen oltava hyvin sulavia. Kun tamma on imetysvaiheessa hyvässä lihavuuskunnossa, ei energia- tai valkuaistason aleneminen heikennä tiinehtymistulosta. Tamman lihavuuskunto on syytä tarkistaa noin 4 kk ennen varsomista, jotta tammaa pystytään lihottamaan tai laihduttamaan ennen varsomista tavoiteltavaan kuntoon.
Tamma voi olla varsomisen aikaan ”lihavahko”, jolloin sillä on käytössään varastoenergiaa maidontuotantoon imetyksen alkuvaiheessa, kun maitomäärä on suurimmillaan, ja kun sillä voi olla vaikeuksia syödä riittävästi tarpeeseensa nähden.
Kivennäiset ja vitamiinit
Heti astutuskauden alussa on syytä tarkistaa, että tamman kivennäisruokinta on kunnossa. Parhaiten kivennäisruokinta pystytään toteuttamaan, kun rehujen kivennäissisältö on analysoitu. Lisääntymisen kannalta tärkeimmät kivennäisaineet ovat kalsium, fosfori, kupari, mangaani, jodi ja sinkki. Myös seleenin vaikutusta eläimillä on tutkittu; sen tiedetään vaikuttavan sukusolujen ja –rauhasten toimintaan. Seleenin saanti on tarkistettava käytettäessä luomurehuja tai niukasti lannoitettuja rehuja. Tavanomaiset kivennäisseokset sopivat hyvin tamman ruokintaan ja takaavat ohjeiden mukaan käytettyinä riittävän kivennäisten saannin.
Natriumin ja kaliumin ylimäärällä on hedelmällisyyttä heikentävä vaikutus. Natriumia hevonen ei voi saada perusrehuistaan liikaa, mutta kaliumin pitoisuudet ovat korkeat varsinkin kevään ja alkukesän ruohossa.
Vitamiineista tiineytettävälle tammalle tärkeimmät ovat A- ja E-vitamiini. Vitamiinien riittävästä saannista on huolehdittava hyvissä ajoin ennen astutuskauden alkua eli koko talvikauden ajan. Myöhemmin alkukesällä laidunruoho on riittävä vitamiinilähde tammalle, tätä ennen luonnollisia lähteitä ovat hyvälaatuinen kuivurissa kuivattu kuivaheinä tai säilörehut ja -heinät.
Tutkimukset osoittavat, että E-vitamiinilisät eivät paranna hedelmällisyyttä. Sama pätee myös karoteeniin (A-vitamiinin esiaste) ja itse A-vitamiiniin. Tämä pätee tietenkin silloin, kun näiden saanti ei ole ollut aivan retuperällä – ruokinnan korjaaminen tietenkin vaikuttaa myönteisesti.
Laidun kannattaa hyödyntää
Laidun on paras ruokintamuoto tiineytettävälle tammalle. Hyvältä laitumelta tamma saa kaiken tarvitsemansa ravinnon, eikä tamma tarvitse kivennäisseoksen lisäksi muuta lisäruokintaa. Laidun on myös kustannuksiltaan edullista.
Laitumella ollessaan tamma saa runsaasti auringonvaloa, jolla on positiivinen vaikutus tamman lisääntymistoimintoihin. Siksi tamman tiineyttäminen kanttaakin jättää suosiolla kesään, kun laidunruokinta on mahdollista. Tätä puoltaa myös se, että tamman luonnollinen lisääntymiskausi ajoittuu touko-kesäkuulle. Lisäksi tuleva varsa syntyy seuraavana vuonna aikaan, jolloin jälleen päästään hyödyntämään laidunta täysipainoisesti.
Laidunruokintaa on helppo jatkaa tamman tullessa takaisin oriasemalta, jolloin ei tapahdu luomisen riskiä lisäävää ruokinnan muutosta, vaan tamma saa syödä koko ajan tasalaatuista rehua. Laitumien kunnosta ja tuotosta on tietenkin huolehdittava – ruoho ei saa loppua kesken eikä toisaalta kasvaa yli, jolloin sen energia-arvo heikkenee. Tämä on tärkeätä, jos tamma imettää. Huonolle laitumelle on järjestettävä lisäruokinta.
Markku Saastamoinen
Luonnonvarakeskus Luke, Ypäjä
markku.saastamoinen@luke.fi